Parvekkeen pöydän nurkalle ilmestyi eräs valkoinen karvakuono. Pitäähän sitä nyt välillä kokeilla onko ulkona erilaiset säännöt kuin sisätiloissa. Kuono vasten pöydän reunaa ja sitten ihan mahdottoman surkea ja anova ilme päälle, lerputtipa se vielä silmiäkin puoliummessa.
On se melkoinen koiruus tuo meidän seniori, hassu Roope. Mutta joo, pöydästä ei heru herkkuja sisällä eikä ulkonakaan. Suklaakeksit katosivat ihmisten suihin, mutta ei ne koiratkaan sentään ihan herkutta jääneet.
9 kommenttia:
Ihana Roope :)
-Saija
Meidän koira hullaantui vaahtokarkkeihin, kun erehdyin yksi ilta sille pikkuisen palaisen antamaan... Nyt se vaahtokarkkeja syödessä tuijottaa ja tuijottaa, eikä usko ettei niitä saa ennenkuin pussi viedään pois.
Meidän jo edesmenneellä koiralla oli sama juttu popcornien kanssa. Jos erehdyit yhden sille antamaan, se tuijotti niin kauan, kunnes koko pussi oli tyhjä.
Kyllä nuo koirat on vaan niin ihania :) ♥
Kerrassaan liikuttava. Tuosta muistui mieleen appivanhempieni jo edemennyt Rauha, joka katsoi anovasti kauniisti edessäni istuen kun söin kakkua sohvalla. Välillä silmät lurpahtivat kiinni ja pää retkahteli, kun väsytti niin, mutta kakku oli kuitenkin tosi houkutteleva...
Suloinen koira :) ja ihana blogi!
Saija: Kiitos Roopuskan puolesta:))
Satu: Heh, vaahtokarkki-hirmu:D On ne vaan hassuja:D Yrittävät lannistaa katseen voimalla:))
Lumo: Voi Rauhaa <3 Roopen silmien siristely ja puoliummessa lerputus oli ihan täyttä silmänlumetta;))
Liinu: Kiitoksia, mukava että pidät:))
voi elämä mikä ihanuus <3
tuo Roope on niin huippu tossa!!! :D
S: Oli kyllä ihan ylipaha, tuollaista kerjäysilmettä ei siltä olekaan vähään aikaan irronnut ;) :D
Aivan ihana vanha herra! <3
Nanna: Kiitokset meidän semi-vanhuksen puolesta:) Se on monissa asioissa paljon hömelömpi entä sitä puolet nuorempi Iris :D
Lähetä kommentti